Kuulumisia pitkän tauon jälkeen

Olen enemmän kuin usein miettinyt ja vannonut mielessäni, että tulen tänne vielä kirjoittamaan kuulumisia. Nämä kuvat kertovat nyt enemmän kuin tuhat sanaa siitä, kuinka ihanaa elämänvaihetta olen saanut elää viime ajat<3 Vihdoin ja viimein menimme naimisiin viime lauantaina eli 9.9. Päivä oli täydellinen ja nyt vihdoin ja viimein on koko perheellämme yhteinen sukunimikin :)

Paljon on ehtinyt tapahtua viimeisimmän tekstini jälkeen! Olen palannut töihin Jasperin syntymän jälkeen jo toukokuussa 2016, olen opiskellut samalla avoimessa yliopistossa psykologiaa ja nyt muutama viikko sitten pääsin aloittamaan Hämeenlinnassa kokemusasiantuntija-koulutuksen, jonka parissa vietän aikaa aina toukokuuhun asti :) Muutimme viime vuoden maaraskuussa omakotitaloon, joka vaatii lähes täydellistä remontoimista, joten senkin parissa riittää puuhailtavaa. Eli paljon on elämässäni tapahtunut ihania asioita! Vaikkakin kaikki se on toki tuonut mukanaan myös paljon väsymystä, stressiä ja kiirettä. Nyt on kuitenkin hyvä olla ja vietämme koko perhe yhdessä kesälomaa :) Pojat ovat kasvaneet huikeasti, ja Jasperkin on jo 2-vuotias kerholainen! <3

Tällaisia pikakuulumisia tähän väliin tämän blogin puolelle :) Eihän sitä tiedä, jos vaikka tuo kokemusasiantuntija-koulutus innostaisi taas välillä kirjoittelemaan Pienin askelin elämää -blogin puolellekin... :)

Syysterveisin,

Laura

Justus & Jasper

Poikien kuulumisia kunnolla pitkästä aikaa! Pari viikkoa sitten pojilla oli yhteisneuvola, Jasperilla 5-kuukautisneuvola ja Justuksella 3-vuotisneuvola. On ihan uskomatonta, miten isot pojat minulla jo on ♥ Tuona neuvolapäivänä kyllä oikeasti ja rehellisesti olin täynnä äidillistä ylpeyttä, sillä niin hienosti Justuksenkin neuvola menti että! Erinäiset tehtävät poika teki reippaasti ja näppärästi. Justus jaksoi myös keskittyä tehtäviin hienosti ja oli niistä selvästi innoissaan. Neuvolan lisäksi ylpeyden tunteita tuona samaisena päivänä tässä äidissä aiheutti Justuksen hienosti mennyt ensimmäinen kerhokerta! Jo syksymmällä Justuksesta huomasi, että poika olisi kaivannut ihan valtavasti ikäistensä seuraa ja kotoilu äidin ja veikan kanssa alkoi käydä tylsäksi... Onneksi Justukselle löytyi nyt kuitenkin kesken lukuvuoden paikka seurakunnan kerhosta, jossa onkin kiva käydä kahdesti viikossa kolmen tunnin ajan kerrallaan. Ja voi että, Justus tyykkää kerhostaan, kerhotädistään ja kerhokavereistaan niin paljon! Ja vielä saman ihanan kerhotädin poika sai, kuin aikanaan on enollakin ollut. Tänään itse asiassa veljeni Justukselta kysyikin kerhotädin nimeä tietämättä, että samainen täti kysessä on, ja Justus vastasi hienosti, että "se on sama kuin sulla oli" :)

Kerhosta Justus on ollut niin innoissaan, että kerhoreppu selässä on tullut kotonakin paljon oltua. On hauskaa, miten pienistä uusista asioista lapsi jaksaakaan innostua, ja kuinka ne eivät lasten mielessä aina niin pieniä loppujen lopuksi olekaan. Esimerkiksi uudet kerhotossut ja eväiden teko kerhoon se vasta hienoa onkin. Ja se into! Tänäänkin sain kerhosta hakea riemusta kiljuvan pojan - niin kivaa oli ollut! :) 

Muutenkin Justuksen elämään kuuluu kaikkea hyvää. Isin kanssa on Justus käynyt luistelemassa, synttärilahjaksi saatu rattikelkka on ollut kovassa käytössä ja sisäleikeistä palapeli-innostus on taas tauon jälkeen huipussaan. Paljon kaikkea ihanaa liittyy siis Justuksen elämään, mutta onhan noita känkkäränkkiäkin: pienen suvantovaiheen jälkeen uhma on nostanut taas päätä ihan kunnolla, huh! Itkupotkuraivareita on meillä harva se päivä ja parhaimpina lukuisia, mutta niinhän sen kuuluu mennäkin. Kyllä se aikanaan siitä sitten elo tasoittuu :) 

 

Entäpä sitten Jasper? Voi että, saisimpa joskus otettua tuosta hymypojasta jotain videopätkää tänne teillekin nähtäväksi! Jasper on jo niin iso poika, joka tykkää liikkua kävelykärryllään, kääntyillä ja kieriä ja hihkua ja hykerrellä. Juttua löytyy ja edelleenkin isoveikka on se, joka saa parhaimmat jutut kuulla ja saa osakseen hersyvimmät naurut. Pojat yhdessä on jotain niin ihanaa ♥ Jos Justus-veli oli soseruokien suhteen pitkään nirso päristelijä, on Jasper ihan toista maata: Jasperille maistuu sose kuin sose! Jasper on tosiaan melkoisen mallikkaasti aloittanut kiinteiden syönnin, eikä nirsoilua ole havaittavissa ollut. Selvästi on pojalla kasvukausi käynnissä, kun ruoka niin hyvin maittaa :)

Eilen ja tänään sainkin kaksi melkoista muistutusta siitä, kuinka pikku vauvelini ei enää olekaan ihan niin pikkuinen... Eilen olimme ystäväperheen kanssa Hoplopissa ja Justuksen ikätoveri oli saanut vajaa parisen viikkoa sitten pikkuveljen. Ihan nauratti kuinka oma vauvelini kasvoi yhtäkkiä silmissä ja näytti turvakaukalossaan melkoiselta jättivauvalta vastasyntyneeseen verrattuna :D Tänään toinen muistutus ajan rientämisestä tuli, kun lähdimme ensimmäistä kertaa sitten loppusyksyn tuplarattailla liikenteeseen. Kun Jasperia aloin vaunukoppaan laittaa, tajusin samalla, että noinkohan poika vielä sinne mahtuu! Noh, mahtuihan se, mutta vain niukin naukin. Voi sentäs, niin sekin hetki vaan on käsillä, kun vaunut täytyy rattaisiin vaihtaa... Mutta ajan kulumisen kauhistelun sijaan täytyy yrittää nauttia viimeisistä kuukausista kotona poikien kanssa ja iloita kasvua seuratessa :) Ja kun itse menen toukokuussa töihin, avautuu isille mahdollisuus viettää kotiaikaa poikien kanssa - niin mahdottoman tärkeä asia sekin on :)

Tällaisia kuulumisia tällä kertaa! Vielä itse en ainakaan ole talvesta valmis luopumaan ja toivonkin vielä lisää lunta ja pakkasta näiden lauhtuneiden ilmojen jatkoksi. Niimpä toivotan teille kaikille vielä iloista talven jatkoa! :)

♥: Laura

Justuksen 3-vuotispippalot!

Voi apua, mihin tämä aika katoaa? Olin niin aikeissa kirjoitella enemmän teille meidän joulusta, toivotella hyvät uudet vuodet ja hehkuttaa ihanaa 3-vuotiasta synttärisankariani! Mutta... yhtäkkiä päivät ovat vain hurahtaneet ohi, samoin kuin Justuksen 3-vuotissynttäripippalot teemalla Ryhmä Hau. Huh, nyt onkin sitten hetkeksi kaikenlaiset rypistykset ohi ja taitaa olla tämän äiskän aika levätä hieman! Vaikka rakastankin joulua ja juhlien järjestämistä, niin kyllähän niiden tiimoilta touhua riittää. Justus tosiaan täytti eilen huimat 3 vuotta ja tuota mahtavaa ikää juhlimme ison sukulais- sekä ystäväporukan kesken meillä kotona. Ensimmäistä ikävuotta juhlistimme Autot-teemalla, 2-vuotiasta Justusta Turtles-teemalla ja nyt oli vuorossa supersuosikki Ryhmä Hau! Mutta sen pitemmittä teksteittä, tässä kuvapläjäys synttäritarjoiluista :)

Äitini vastasi jälleen kerran kaukkupohjien ja täytteiden valmistamisesta ja minä kakkujen koristelusta. Sokerimassalla kuorrutettu värikäs kakku oli suklaakakku, ja sen täytteeksi äiti teki pyynnöstäni minttusuklaamoussen. Tilasin toisen kakun päälle Ryhmä Hau -kuvan. Kuva olikin yllättävän pieni, joten kerma ja kaapista löydetyt nomparellit hoitivat lopun koristelun. Tämän kakun sisällä oli mansikka-sitrus -täyte.

Sitten vuorossa Kajan keksit ja Rikun raikas applesiinikakku! Insipiroiduin vielä kaiken muun keskellä tekemään tarjottaville nimikyltit. Kekseistä oli tarkoitus tulla kirkkaanpunaisia, mutta koska elintarvikeväri ei halunnut totella ajatuksiani, jäi väri enemmänkin pinkiksi. Näin niistä tuli pinkin Kajan pinkkejä keksejä :D Tassuilla koristeltu appelsiinijuustokakku piti sisällään muun muassa appelsiinirahkaa, appelsiinin kuorta ja tuorepuristettua appelsiinimehua. Kakun raikkaudesta en niin tiedä, mutta pitihän Rikullekin jokin nimikkotarjottava keksiä... ;)

Tilasin myös teemaan sopivat kakkukynttilät! Justus puhalsi nyt ensimmäistä kertaa kynttilät ja innokkaita apureita oli pikkuvieraiden joukossa useita. Niin herkullisen näköinen kakku ilmeisesti oli, että sankari ehti ennen kieltoja lipaista kakkua kielellään :D Noh, saipahan hän heti ensimmäisen palan, jonka jälkeen oli hyvä keskittyä leikkimiseen :)

Tilasin tosiaan luu- sekä tassumuotit. Käytin muotteja sekä kakun koristelussa että pikkuleipien teossa. Tein suklaisia ja vaaleita pikkuleipiä ja koristelin keksit yksinkertaisesti pikeerillä. Pikkuleipien tekoa jos olisi vierestä seurannut, olisi kyllä arvannut kerran olleen ensimmäinen - sellaista sähläystä se oli ja vielä kiireessä tietenkin!

Suklaanameja ostin tarjolle, mutta muita karkkeja en tällä kertaa tarjolle laittanut. Laitoimme esille kulhoissa myös nakkeja, juustokuutioita ja viinirypäleitä, joita sai kukin haluamallaan tavalla yhdistellä.

Askartelimpa myös pentukoristeisia tikkuja sandwichien päälle, jonka lisäksi tein jokaiselle pikkuvieraalle omat nimikoidut popparimukit! Nuorimmalle vieraalle tosin oli tarjolla oma maissinaksukuppi :)

Suolaista naposteltavaa :)

Ja sitten varsinaisten suolaisten tarjottavien pariin! Jarno teki erilaisia kinkkutäytteisiä sandwichejä...

...sekä kylmäsavulohitäytteellä päällystettyjä saaristolaisleipiä. Kaikenlaista pitsasta, wrapeista, suolaisista muffinseista aina piirakoihin saakka meillä on ollut tarjolla erilaisissa juhlissa, mutta voileipiä ei vielä kertaakaan. Kerrankin jotain uutta siis!

Itse tein vielä fetapiirakan (kuten aina...) sekä ensimmäistä kertaa jauheliha-paprikapiirakkaa. Kuten täytekakutkin, olivat nämä piirakatkin gluteiinittomia. Eipä piirakoista sitä olisi arvannut eikä täytekakuistakaan, joiden teossa äitini onnistui erinomaisesti!

Tällaisia tarjottavia tällä kertaa :) Pitkä ja työntäyteinen oli Justuksen 3-vuotispäivä äidin näkökulmasta (sekä juhlia edeltävät päivät), mutta ehdottomasti kaiken tuon työn arvoinen :) Nyt on pojalla ihan liikaa uusia leluja, mutta onneksi myös uusia vaatteita sai poika lahjaksi tulevan varalle. Tästä on hyvä startata uuteen vuoteen ja rauhoittaa tulevat viikot. Teenpä nyt samalla sellaisen uudenvuodenlupauksen, että lupaan pitää itsestäni enemmän huolta ja päästää itseni monella tapaa helpommalla. Melkoisen kiireinen ja myös raskas loppuvuosi vaati veronsa, joten näillä armollisemmilla aatoksilla tämän uuden vuoden kimppuun aion käydä :) 

Loppuun vielä kuva juhlahumun keskeltä - sankari mukana sotkuisella tukalla ja likaisella naamalla ;) Sankarista ei kuvia juuri ehtinyt nappailla, ja useimmissa kuvissa vilahtaa vieras jos toinenkin, joten tämä saa kelvata :) 

Nyt ei muuta kuin mitä mahtavinta Uutta Vuotta 2016 teistä jokaiselle! ♥ Tehdään siitä mitä parhain!

♥: Laura

Jouluterveisiä pieniltä tontuilta!

 Jouluisia terveisiä meidän pieniltä tontuiltamme! Aatto ja ensimmäinen joulupäivä menivät kyläillessä perheidemme luona, mutta tänään olemme rauhoittuneet nautiskelemaan joulusta ihan vain omassa kodissa. Täytyy kyllä sanoa, että vaikka kuinka ihanaa ja tärkeää onkin viettää perheiden kanssa joulua, on myös kaiken hulinan jälkeen oman kodin rauha enemmän kuin tarpeen. Ensin koimme ihan uskomatonta pikkuväen riemua Jarnon perheen parissa, ja eilen vietimme uusinta-aattoa omassa lapsuudenkodissani - niin ikään pikkuisten iloitessa lahjoista ja jännittäessä joulupukin saapumista :) 

♥ Äidin iso (pieni) tonttupoika

♥ Jasper kaulassaan ruokalappu, jonka isäni on ostanut siskolleni Amerikan reissusta 30 vuotta sitten. Kaikki lapsenlapset on kuvattu samainen "my 1st Christmas" -lappu kaulassaan - nyt myös Jasper :)

♥ Varsinainen Tonttu Toljottaja!

Nyt pari päivää vielä hölläilyä ja sitten Justuksen 3-vuotissynttäreiden valmistelujen kimppuun! Vaikka vannoin valmistelevani joulua ilman stressiä, iski kiire (ja myös se stressi) päälle ihan viimeisinä päivinä joulusiivouksen ja laatikoidenteon myötä. Eilen univelat iskivät päälle valtoimenaan ja rytinällä, joten lepo on myös nyt tarpeen. Mutta synttäreitä vietämme jo reilun viikon päästä eli ihan kohta minulla on täällä mainio 3-vuotias poika, joka odottaa saavansa Ryhmä Hau -synttärit! Niiden valmisteluiden pariin siis uppoudun seuraavaksi.

Lisää jouluisia kuvia ehkä vielä myöhemmin! Loppuilta meneekin jouluruoan, suklaan ja jääkiekon parissa. Ihanaa joulutunnelmaa toivottelen teille vielä näin Tapaninpäivän iltaankin! ♥

♥: Laura 

Suloista joulua ♥

Päädyin vielä tässä viimeisten jouluvalmisteluiden ohessa ihastelemaan meidän joulukoira Juliustamme vuodelta 2010! Tuolloin joulukorttejani koristikin kuva pentu-Juliuksesta jouluasussaan :) Itse olin tuolloin osastolla ja elämä oli melkoisen erilaista. Joulua pääsin viettämään kotiin vain lyhyen kotiloman merkeissä.  Nyt, viisi vuotta myöhemmin, on minulla elämässäni jotain, mistä en silloin osannut edes haaveilla ♥ Näistä rakkaista ihmisistä ja asioista nauttien aionkin viettää mitä ihanimman joulun! Jasperin ensimmäinen joulu - aika merkityksellistä aikaa siis kaikin puolin elämme juuri nyt :)

Näiden kuvien myötä haluaisin siis toivottaa myös teistä jokaiselle mitä ihaninta joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2016! Nauttikaa, herkutelkaa, levätkää ja rentoutukaa!  ♥

♥: Laura

Jotain pientä, jotain itse tehtyä

On ollut jouluja, jolloin olen tehnyt suurimman osan lahjoista itse. Tänä vuonna valitettavasti aikaa ja mahdollisuuksia sellaiseen ei ole ollut. Mutta jotain pientä olemme yhdessä Justuksen kanssa saaneet kuitenkin aikaiseksi :) Omat sukulaiseni asuvat kaukana toisilla paikkakunnilla, joten lahjojen antaminen kasvotusten ei ole mahdollista. Näin ollen lahjojen perille saaminen on aina postin varassa. Omat isovanhempani ovat myös melkoisen huonoja vastaanottamaan lahjoja. Tästä hyvinä esimerkkeinä kerrat, jolloin olen palannut mummolareissulta äitini tuliaisiksi viemät keittiöpyyhkeet tai taloussakset mukanani. Onhan tuo totta, että heillä kaikkea tarpeellista on jo - lämmin mieli tulee ennemminkin soitosta tai ihan perinteisestä joulukortista. Kortin toki postissa laitoin menemään jo ajallaan, mutta myös pienen paketin halusin perässä laittaa. Samoin halusin muistaa itä-Suomessa asuvaa kummitätiäni edes jollain pienellä joululahjalla.

Koska tonttu lupasi eräänä päivänä kalenterista löytyneessä viestissään Justukselle, että äiti tekisi Fimo massasta koristeita hänen kanssaan (mistä jo aiemmin kirjoitinkin), päätin tietenkin käyttää tilaisuuden hyväksi mitä pieniin joululahjoihin tulee. Tästä innostuneena päätin tarttua myös isoon ompelupakkiini, joka on täynnä metallilankakorutarvikkeita. Helmistä syntyi tällä kertaa lumihiutaleita joulukuuseen ripustettavaksi. Näin ollen tänä jouluna tätini sai pienen joululahjan, joka sisälsi joulukuusenkoristeen sekä mustikkaista raakasuklaata. Isovanhempani saivat paketin, johon laitoin mukaan sekä pari helmistä tehtyä koristetta että pari massasta tehtyä ja sokerilla kuorrutettua koristetta. Jotain pientä, jotain itse tehtyä.

 
Toisaalta niin pieniä ja vaatimattomia lahjoja, mutta toivon mukaan juuri niitä sydäntä lämmittäviä ja välittämisestä kertovia muistamisia...

♥: Laura